”Emme elä vain tätä elämää vaan iankaikkisuutta varten.”

Minun aikani on tullut siirtyä syrjään ja luovuttaa viestikapula minua nuoremmille. Teen sen kiitollisena ja luottavaisin mielin. Yli neljääkymmentä työvuotta Kansanlähetyksessä ja Uudessa Tiessä ei voi kuitata parilla rivillä. Siksi otan näkökulmaksi neljä kirjaa, jotka ovat olleet minulle hengellisen lehden toimittajana ylitse muiden. Kirjat ovat Raamattu, Katekismus, Suomen perustuslaki ja Journalistin ohjeet.

Hengellisen lehden tehtävänä on ensisijaisesti jakaa elämän leipää ja näyttää tietä Jumalan luo. Toimittaja Uusi Tie -lehdessä ei ole pelkkä uutisten välittäjä tai ilmiöiden ja kirkon tutkailija, vaan toimittaja on Jumalan työtoveri, jotta Jumalan valtakuntansa tulisi. Raamatun sanasta lähtee motivaatio ja voima työhön.

Monet kerrat olen tarvinnut Katekismusta ja Kristin­oppia vuodelta 1948. Miten ihminen pelastuu? Miten hän pääsee Jumalan yhteyteen? Miten elää kristittynä? Vanhassa Kristinopissa painotetaan kyllä kasteen merkitystä ja sitä, että liitto on voimassa Jumalan puolelta. Mutta lisäksi se opettaa selkeästi, että kastettu voi ajautua suruttomuuteen ja paatumukseen ja tarvitsee siksi heräämistä, parannuksen tekoa eli syntiensä tunnustamista ja Kristukseen luottamista.

Vuonna 2000 voimaan tulleen Suomen perustuslain 11 § uskonnon ja omantunnon vapaudesta sekä 12 § sananvapaudesta ja julkisuudesta ovat toimittajan oleellisimmat ohjenuorat. Myös pykälä yksityiselämän suojasta on oltava hallussa. Nämä kuuluvat jokaisen suomalaisen perusoikeuksiin.
Hengellisessä lehdessä toteutamme positiivista uskonnonvapautta ja ilmaisemme vakaumustamme, vaikka se ei olisikaan aina poliittisesti korrektia. Erilaisten muotivirtausten myötä tämä vapaus voi olla uhattuna jopa kirkon sisällä.

Nettimaailma on tuonut sananvapauteen uuden ulottuvuuden. Seurakuntalainen.fi:n keskustelupalstan ansiosta lukijoilla on entistä tehokkaampi mahdollisuus toteuttaa mielipiteen vapauttaan. Sanan- ja uskonnonvapaus takaavat sen, että voimme kirjoittaa, kuten Raamattu opettaa.

Neljäs kirja, Journalistin ohjeet, ovat osa ammatillista osaamista. Tietojen täytyy olla oikeita, journalisti on vastuussa lukijoille, hänen tulee torjua painostus tai houkuttelu, jolla pyritään rajoittamaan tai ohjailemaan tiedonvälitystä. Sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein, eikä tätä päätösvaltaa saa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle.

Lehdistöä on sanottu neljänneksi valtiomahdiksi. Toimittajalla on siis hyvin paljon, jopa pelottavan paljon, valtaa. Valtaa siihen mitä hän valitsee uutisoitavaksi, mistä kirjoittaa tai mistä vaikenee, ketä haastattelee ja mistä näkökulmasta.

Viimeisimpinä työpäivinä osallistuin opettajamme ja sielunhoitajamme, rovasti Sakari Kähkösen siunaustilaisuuteen. Se oli hyvä päätös työuralle. Arkun äärellä kiteytyi, miksi me kerromme sanomaa Jeesuksesta. Emme elä vain tätä elämää vaan iankaikkisuutta varten. Jalat maassa, sydän taivaassa.